Pihlajamäen runohaasteessa palkitut runot
Kuun valoa
Taivaalla säihke pienten timanttien.
Kehossani vallitsee värit aistien.
Lumoava yö, uudet tunteet.
Takanani mieleni vanhat ruhjeet.
Valoa kaipasin sieluni sopukoissa,
se värähtelee sisälläni yön pimeydessä.
Kuu koittaa kertoa minulle jotakin.
Maailman kauniin itselleni avarsin.
Ajattelin ennen, että mahdollisuus on vain uhka.
Jokaisessa tilanteessa ainakin yksi sudenkuoppa.
En kuoppaa itselleni enää kaiva,
enkä synkkyyttä mieleni edelle laita.
On vain aita, jonka yli pääsen aina,
eikä menneisyyden murheet mieltäni paina.
Emilia Karilampi, 24 v.
Helsingin Ruoholahti
Hohtaa kuu.
Pöllö huhuilee.
Pelottaa vähän mutta ei haittaa.
Äitin kanssa aina kahdestaan saa olla. Uimakoulusta kotiin ollaan tulossa,
mutta aika pimeää on jo vaan, pelottaa.
Ilta pimenee.
Ollaan jo lähellä kotia,
mutta siltikin pelottaa.
Kuu on pimeä.
Runo loppuu tähän,
pelottava runo oli vähän.
Enni Perälä, 5v
Helsingin Pihlajamäki
Sisareni, hiljaisuus,
kuin pehmeä valo,
sininen hetki ennen kuin
kuu nousee ja yö keinuu
aalloilla hitaasti kohti.
Tämä ilta on kuin tanssi,
kevyt kuin veneen lähtö ulapalle
ja tuuli laulaa.
Maiju Tawast, 71 v.
Kulttuuritoimija
KUUN LUMOUS
Valehtele minulle tänään
että olen kaunis ja rakastat minua
minä uskon sinua
Valehtele minulle tänään
että et voi elää ilman minua
minä uskon sinua
Valehtele minulle tänään
että itket, kun kuu laskeutuu, aurinko nousee
satumme on ohitse
minä uskon sinua
Valehtele, että olen onnellinen, onnellinen, onnellinen
minähän olen
Ulla Welin,
Tapulinkaupunki
KUU
Nousee, laskee, säätää veet
nousut laskut
mielen kuohut
tuo ystävämme kuu.
Miksi kaiken nään mustana
jat hetken päästä toisin,
jos uskoa sen voisin
kuun voima vaikuttaa; sanotaan
Kuun kumottaessa pyöreänä, täytenä ja kalvakkaana,
olen ihan kuutamolla.
Mistälöydän langan pään ja
mieleni taas avautuu kuun mystiseen hurmaan
ja mielen harmoniaan.
Näinkö kuuni nään?
enhän nyt saata muuta ymmärtää.
Onko kuunpimennyksessä pääni tää.
Se pilvien taakse ehkä jää!
Ehkä ajatukset ja kuu pian kirkkaan esiin pilkistää.
Kontulan yhteisötalon runoryhmä
Kontula
Agrologi löysi taideterapian
Ota yhteyttä
Yrityksen vastuuhenkilö on:
Katja Mahal
Osoitteemme on:
Yli-Vuotilantie 10
21900 Yläne
Helpoiten otat yhteyttä täyttämällä alla olevan lomakkeen.
Voit myös soittaa +358504906636 tai laittaa sähköpostia kontakt@onnenlantti.fi.
Älä epäröi ottaa yhteyttä, jos jokin mietityttää.
Olemme täällä sinua varten!
Yhteydenottolomake
Kirjailijat ja kuvittajat esittäytyvät
-
Piia Tuominen
Piia Tuominen kuvailee itseään lapsenmieliseksi aikuiseksi. Hän löysi kuvien rikkaan maailman vesiväriläiskistä ja kiviseinien pinnoista. Luovuuden lähteelle oli annettu pikkurilli, johtaen Piian aivan uudenlaiseen hahmojen ja tarinoiden maailmaan. Piia Tuominen...
Piia Tuominen
Piia Tuominen kuvailee itseään lapsenmieliseksi aikuiseksi. Hän löysi kuvien rikkaan maailman vesiväriläiskistä ja kiviseinien pinnoista. Luovuuden lähteelle oli annettu pikkurilli, johtaen Piian aivan uudenlaiseen hahmojen ja tarinoiden maailmaan. Piia Tuominen...
-
Harri István Mäki
Harri piirsi jo lapsena sarjakuvia kummituksista, hirviöistä, linnoista ja purjelaivoista. Ja hän halusi löytöretkeilijäksi.Näistä aineksista on kehittynyt yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista ja kuvittajista.”Hienointa kirjailijan ja kuvittajan työssä on keksiminen! Ehdottomasti....
Harri István Mäki
Harri piirsi jo lapsena sarjakuvia kummituksista, hirviöistä, linnoista ja purjelaivoista. Ja hän halusi löytöretkeilijäksi.Näistä aineksista on kehittynyt yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista ja kuvittajista.”Hienointa kirjailijan ja kuvittajan työssä on keksiminen! Ehdottomasti....
-
Ulla Welin
Ulla Welin on viettänyt osan lapsuuttaan Turun korkeimman kerrostalon katolla. Vilkas punatukkainen tyttö esitti Pohjanmaan mummolle itse keksimään näytelmiä, joille taputettiin railakkaasti. ”Ehkäpä se johtui vain siitä, että tv:tä ei...
Ulla Welin
Ulla Welin on viettänyt osan lapsuuttaan Turun korkeimman kerrostalon katolla. Vilkas punatukkainen tyttö esitti Pohjanmaan mummolle itse keksimään näytelmiä, joille taputettiin railakkaasti. ”Ehkäpä se johtui vain siitä, että tv:tä ei...